8.1.2017
Piirtäessäni Hypokritonia olin työtön, rahat olivat lopussa ja elämänhalu samoin. Kela uhkasi hylätä tukihakemukseni kun vitkuttelin liikaa tärkeiden paperien lähettämisessä. Kaiken huipuksi tätini meni kuolemaan heinäkuussa. Liikaa kestämistä yhdelle ihmiselle.
Piirsin ensimmäisen sivun Hypokritonia samana päivänä jolloin sain potkut junasiivoojan hommista. Menin viimeisen työpäivän hoidettuani kotiin, istuuduin piirustuspöydän ääreen ja aloin piirtää. Julkaisin sivun vielä samana päivänä. Työskentelin aikamoista vauhtia, ja sain sarjakuvan valmiiksi kaksi päivää ennen kuin töitä alkoi taas vähitellen löytyä. 8.8.2012 viimeinen sivu Hypokritonia päätyi nettiin, 10. päivä alkoi toimistosiivouspesti, joka käsitti kaksi tuntia työtä heti aamutuimaan. Siitä se pikkuhiljaa lähti taas, se työllistyminen. Uskon, että lopputuloksesta kyllä aistii, että sitä piirsi onneton ihminen.
2012 syksy olikin sitten onnellista aikaa, kun tein sekalaisia pätkätöitä parhaimmillaan kolmelle työnantajalle yhtä aikaa ja rahaa tulvi ovista ja ikkunoista. Siivosin yhtä toimistoa Pasilassa aamuisin kaksi tuntia, Arabianrannan päihdeklinikkaa kolmena iltana viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä yhtä toimistoa Lauttasaaressa. Pari kertaa auttelin muutaman kerrostalorapun vahauksessa, mistä sain palkkani suoraan pankkiautomaatista käteen. Ei siinä ryysiksessä ehtinyt piirtää mitään, niinpä Mutatoitunut metsä jäi telakalle. Samaan aikaan kävin työhaastatteluissa saadakseni jostain kiinteän täyspäiväisen pestin - tietysti vuoden 2009 huumerikostuomio haittasi töiden löytämistä, mutta työhaastattelijoilla oli onneksi suhteita. En saanut sitä työtä mitä hain, mutta jotain muuta. Yksi pikkufirma otti minut rappusiivoojaksi, ja se elättikin minua 2014 elokuuhun asti.
Entä nyt? No, olen urani huipulla, ja toivottavasti pysyn.
12.1.2017
Huomenna vaihtavat kaikki ikkunat meidän talossamme. Sen takia tämän ja eilisen päivän vapaa-aika on kulunut kämppää siivotessa, tavaroita siirrellessä pois ikkunan luota sekä suojamuovin ja -pahvin laittamisessa.
Eilen saapui tilaamani muutosverokortti. Halusin nostaa tulorajan 20800 euroon, joten tein viime viikolla netissä hakemuksen. Veroprosentti nousi pykälän verran. Pari kertaa tuli tenkkapoo - ensin kysyttäessä minkä verran olen saanut palkkaa verokortin voimaanastumispäivään mennessä. Merkkasin voimaanastumispäiväksi helmikuun ensimmäisen, enkä ole ehtinyt saada kuin yhden kerran palkkaa tämän vuoden puolella. Merkkasin sen nettopalkan joka pankkitilille tuli. Toisen kerran tuli vaikeaa, kun kysyttiin minkä verran bruttopalkasta on otettu vähennyksiä. En tiedä, koska en saa päätyönantajaltani palkkakuittia. Ainoa, joka minulle palkkakuitin lähettää, on sivutyönantajani. En siis tiedä edes bruttopalkastani muuta kuin että tuntipalkka on 11,42 €.
Lähetin muutosverokorttihakemuksen silti, ja odotin että tulisi kyselyjä perään. Ei tullut, postissa saapui se muutosverokortti jossa ilmoittamani nettopalkka on merkattu bruttopalkaksi. No, menköön. Toivottavasti kelpaa työnantajalle. Noh, verovirasto on lähettänyt kuulemma 300.000 ihmiselle verokortin, jossa on väärä veroprosentti. Ehkä he vain haluavat hoitaa tuon ongelman nopeasti pois alta, eikä heillä ole aikaa tai tarmoa kysellä ylimääräisiä. Olin huolissani verokortistani mm. siksi, että noiden 300.000 joukossa on ymmärtääkseni erityisen paljon vuokra- ja keikkatyöntekijöitä, ja minä olin 16 kuukautta VMP:llä vuokrasiivoojana ennen kuin pääsin tähän firmaan jossa nyt olen. Tietoni verotuksesta ovat niin olemattomat, etten tiedä edes mikä on normaali veroprosentti minunlaisille matalapalkka-alan työntekijöille. Mietin, että onpa kovin pieni perusprosentti alkuperäisessä verokortissani, mutta kai se oli ihan oikea, kun muutosverokortissakin se on vain vähän isompi.
13.1.2017
Just. Tämmöistä se on, kun asuu talossa, joka on rakennettu 1941 pula-ajan materiaaleista. Kun tulin töistä kotiin, oli ikkunat vaihdettu ja samalla viety muutamia palasia seinärakennetta. Hienoa kuitenkin tietää, että talo on rakennettu harmaista tiilistä eikä pelkästä paperista. Kun seinään yrittää huonoin tuloksin ripustaa jotain - kuten esim. vaatenaulakon - tai kun kuuntelee oman lattian narinaa tahi naapureiden kämpästä kuuluvaa puheensorinaa ja kikatusta kolmelta yöllä, tulee sellainen fiilis että nyrkin voisi tuosta vain iskeä seinän läpi viereiseen asuntoon eikä edes sattuisi. Toivottavasti joku ilmaantuu korjaamaan nuo vahingot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti