1.11.2016
Joudun ikäväkseni pitämään pikku tauon YKS:stä, kun täytyy piirtää seuraava Positiivinen napa seuraavaan firman lehteen. Deadline on 14.11. Strippi on ollut valmiina päässäni aika pitkään, haasteena on vain piirtää se. Se on aika hankala ja vaatii älyttömästi referenssiä, mutta eiköhän siitä selvitä. Eniten hirvittävät kaksi ensimmäistä ruutua.
Halusin ehdottomasti saada YKS:n 108. sivun valmiiksi ja nettiin ennen Positiivisen navan kimppuun käymistä. Ideana on tällä kertaa yhdistää terrori-iskut ja tämän hetken maanvaiva, Pokémon Go -peli.
9.11.2016
Sainpas Positiivisen navan eilen illalla valmiiksi ja lähetetyksi firman lehden päätoimittajalle sähköpostissa. Kiinnostukseni sen tekemiseen oli jokseenkin nollassa, mutta vähän itseäni pakottamalla sain itseni sen kimppuun. Nyt huokaisen kuuluvasti päästessäni taas vihdoinkin rakkaan YKS:ni pariin.
14.11.2016
Aika ajoin muistelen vielä jonkinasteisella kaiholla Slitz-lehteä, joka meillä täällä Suomessa ilmestyi muutaman vuoden ajan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Googlasin äsken suomalaisten juttuja Suomen Slitzistä. Eipä hirveästi kirjoittelua ole, mutta jotain sentään. Kuulemma levikki jäi 10 000:een, mikä oli kolmasosa tavoitellusta.
Minä en tilannut koskaan Slitziä, mutta ostin joka ikisen numeron irtonumerona. Hauskaa sitä oli lukea. Enää ei noita lehtiä ole tallessa, ainoastaan vuonna 2001 julkaistun Hanoi Rocks -CD-boksin arvostelun säästin. Se olikin Suomen Slitzin viimeinen elinvuosi. Huomasin kyllä hyvissä ajoin että lehdellä alkaa mennä huonosti, kun kylkiäisinä ruvettiin tyrkyttämään muovikääreen sisällä myymättä jääneitä kappaleita aiemmista numeroista ja AC/DC:n CD-levyjä ("For Those About to Rock" - viskasin sen levyn samantien roskiin, kun en Acca Daccaa kuuntele).
15.11.2016
Tänään keksin taas yhden jutun. Olen miettinyt usein muinaista Professori Versum -sarjakuvaani. Se on lyijykynällä A4-arkeille piirretty 48-sivuinen sarjakuva, joka koostuu kolmesta itsenäisestä tarinasta, jotka muodostavat kuitenkin selkeän jatkumon eli draaman kaaren. Kyseessä ei ole erinomainen sarjakuva, mutta pidän siitä vieläkin sen verran, että kovasti on tehnyt mieli laittaa se nettiin luettavaksi. Se vain ei onnistu, koska sarjis on skannauskelvoton. Jäljestä ei tule luettavaa. Yritetty on.
Vaan tänään keksin, että jos hankin jostain vaikka A4-koon piirtoheitinkalvoja, voin jäljentää sarjakuvan tussilla. Mietin, että jos töhrisin tussilla piirtämällä originaalipapruja, jotta saisin aikaiseksi luettavaa jälkeä, mutta silloin originaalit menisivät pilalle. Mietin myös, että jos skannaisin lyijykynätyöt ja hiki hatussa putsaisin jälkeä tietokoneella hiirtä käyttäen... mutta se veisi aikaa eikä motivaationi välttämättä riittäisi loppuun asti. Vaan tuo piirtoheitinkalvoidea tuntuikin parhaalta kaikin puolin. Tulee siistiä, alkuperäistä muistuttavaa jälkeä, minun ei tarvitse tärvellä originaaleja, eikä vaihtoehtoisesti myöskään rasittaa hiirikättäni kramppitilaan asti.
Löysin Akateemisesta kirjakaupasta kuultopaperilehtiöitä. Ostin niitä kaksi, kummassakin 50 A4-koon arkkia. Voin ehkä jäljentää muitakin lyijykynällä piirrettyjä omia ikivanhoja sarjakuvia jos jaksan.
En mene takuuseen siitä, että tästä ajatuksestani tulisi mitään huonosti päättyvää yritystä kummempaa. Mutta aion yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti